Arkivresa till Sverige - arkistomatka Ruotsiin I

Arkivresa till Sverige med barn - inga problem. Det finns många sätt att väcka barns historiemedvetenhet! / Arkistomatka Ruotsiin lasten kanssa sujuu ongelmitta - on monta tapaa herättää lasten historiatietoisuus! (Suomeksi, skrollaa alemmas!) Foto/kuva: EAW 2017.

Kulturfonden för Sverige och Finland gav mig vänligen ett resestipendium med hjälp av vilket jag kunde förverkliga en resa till arkiv i Sverige, främst Stockholm. Jag letar efter information om Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid och dess redaktörer anknutna till mitt forskningsobjekt, professor Gunvor Kerkkonen (1903-2002). Hittills har jag besökt Nordiska museets arkiv i onsdags och igår och hittat en del trevliga bilder från professor John Granlunds (vid Nordiska museet) resa till Finland med mera. Idag är det dags för RAÄ:s ATA och en check av deras personarkiv.

Men ensam med tre barn (ex i USA och deltar inte i vår vardag) är det naturligt att de följde med mig på resan. De har gett mamma arbetsro - de är redan stora barn. Vi startade i tisdags från Helsingfors och njöt av goda skaldjur på båten. På onsdagen bekantade vi oss med Nordiska museets utställningar och den fina Lekstugan, som vi sett förr, men det är alltid bra med en uppdatering. Den 4 oktober är traditionellt Sankt Franciskusdag (som nu perverterat utsetts till Kanelbullens dag - ups, då Franciskus framhöll avhållsamhet...!) och djurens dag besökte vi också Aquaria vattenmuseum, där rockor, maneter och clownfiskar är minst lika spännande som våra vanliga öringar. Höjdpunkten för barnen var nog att få hålla i en livslevande kungspyton!

Igår fortsatte vi på Djurgården pga mammas arkivbesök, men hann då se den formidabla utställningen Vikingaliv - liten, men välbyggdd utställning, kunniga guider och mycket väl utformat digitalt stoff, som verkligen var intressant! Och dessutom Ragnfrids saga - ett äventyr med 'tåg' i stil med Sagotåget på Junibacken. Jätte spännande och välgjort! Varför har vi inte dylikt i Finland? Resursbrist? Man kan inte alltid klaga på dylikt. Vikingaliv är uppenbart ett samarbete mellan flera museer och institutioner. Och så måste man ju ha en redig och intressant PLAN att arbeta med. Jag tror att orsaken till att vi saknar dylika utställningar i Finland beror på resursbrist i museipersonalens och forskarnas HUVUDEN.

Vi bekantade oss även med Vasamuseet, som var fullproppat med besökare från alla världens hörn. Museet har också en ljuvlig restaurang med god och prisvärd lunch. Skeletten på plan 2 är alltid lika rörande med sina rekonstruerade ansikten. Historien väcks till liv, blir personlig. Även i Vikingaliv såg vi en rekonstruktion av ansiktet på en vikingatida man. Alltid lika tankeväckande!

Ruotsalais-suomalainen kulttuurirahasto antoi minulle ystävällisesti matka-apurahan, jonka turvin toteutin matkan Ruotsin arkistoihin, etenkin Tukholmaan. Etsin tietoa Kulturhistoriskt lexikon för nordisk medeltid:istä ja sen toimittajista, jotka liittyvät tutkimuskohteeseeni, professori Gunvor Kerkkoseen (1903-2002). Tähän mennessä olen vieraillut Nordiska museetin arkistossa keskiviikkona ja eilen, jolloin löysin muun muassa kivoja kuvia professori John Granlundin (joka oli töissä Nordiska museetissa) matkasta Suomeen. Tänään on tarkoitus vierailla RAÄ:n ATA:ssa ja tarkistaa henkilöarkistoja.

Yksin kolmen lapsen kanssa (lasten isä on USA:ssa eikä osallistu arkeemme) on luonnollista ottaa lapset mukaan matkalle. He ovat antaneet äidille mukavasti työrauhaa - ovat jo isoja lapsia. Lähdimme Helsingistä tiistaina ja nautimme ihanista äyriäisistä laivalla. Keskiviikkona olimme Nordiska museetin näyttelyissä ja hienossa Lekstuganissa, jonka olemme jo aiemmin nähneet, mutta joka oli hyvä päivittää. 4. lokakuuta on perinteisesti Pyhän Fransiskuksen päivä (joka nykyään on Kanelipullan pervertoitunut päivä - ups, Fransiskushan painotti pidättyväisyyttä...!) ja eläinten päivä, jonka takia vierailimme myös Aquariassa, jossa rauskut, meduusat ja vuokkokalat olivat yhtä kiinnostavia kuin tavalliset kotimaiset taimenet. Lapsille päivän kohokohta oli varmasti ilmielävän kuningaspytonin pitäminen omin käsin!

Eilen jatkoimme Djurgårdenilla äidin arkistokäynnin takia, mutta ehdimme nähdä loistavan näyttelyn Vikingaliv - pieni, mutta hyvin rakennettu, osaavine oppaineen ja hyvin rakennetun digimateriaalin kera - todella kiinnostavaa! Lisäksi kävimme Ragnfridin sagassa, joka oli eräänlainen satujuna kuten Junibackenin Sagotåget. Todella jännittävää ja hyvin viimeisteltyä! Miksi meillä ei ole vastaavia Suomessa? Resurssipulan takia? Ei voi jatkuvasti valittaa siitä. Vikingaliv on ilmeisesti monen museon ja instituution yhteystyö. Lisäksi on oltava järkevä ja kiinnostava SUUNNITELMA, jota työstää. Luulen, että syy siihen, ettei meillä ole vastaavaa näyttelyä Suomessa johtuu museohenkilökunnan ja tutkijoiden HENKISESTÄ resurssipulasta.

Tutustuimme myös Vasamuseoon, joka oli täpöten täynnä kävijöitä joka maailman kolkasta. Museossa on myös ihana ravintola, jossa on maistuvaa lounasta hyvään hintaan. Museon luurangot 2. kerroksessa ovat aina yhtä koskettavia rekonstruoituine kasvoineen. Historia herää henkiin, on henkilökohtaista. Myös Vikingalivissä näimme viikinkiaikaisen miehen rekonstruoidut kasvot. Aina yhtä ajatuksia herättävää!